Kohta on tämäkin vuosi takana päin. Ja mitä tästä jäi käteen. Puhuva ja kävelevä ihminen. Ne taidot ipana oppi kuluneen vuoden aikana. Paljon kirosanoja, salassa poltettuja tupakkeja, pahaa mieltä ja iloa. Välillä on tuntenut suurta iloa, välillä järjen sumentavaa raivoa. Kaikki tämä yhden pienen ihmisen takia. Ilon päiviä toki on huomattavasti enemmän, ainakin luulen niin, mutta matkaan on mahtunut noita  huonojakin. Kuten tänään. Heti aamusta lähtien on neiti ollut erittäin vaikeasti tyydytettevissä. Mikään ei passaa, huutoa ja hammasten kiristystä. Joulu onneksi meni ihan rauhassa kun ei tarvinnut pitkin suomen maata ravata mummoloissa ja pappaloissa. Rasittavaa touhua vaikka hyväähän ne haluavat että jouluna käytäisiin. Tulee vaan kaikille levoton olo, osoitteesta toiseen juoksemisesta. Siinä on joulurauha kaukana. No onneksi seuraava joulu kuitenkin on vasta n. vuoden päästä.